Suvi Teräsniskan perheessä on eletty pitkälti keikkailevien vanhempien aikataulujen mukaan. Kun lapset tulevat kouluikään, täytyy kuviot muovata uusiksi.
Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneessa käy trooppinen tuulahdus. Kukkamekossaan laulaja Suvi Teräsniska, 33, melkein maastoutuu palmujen ja puskien keskelle.
Teräsniska on tullut Oulusta Helsinkiin hoitamaan työasioita. Edessä on, parin vuoden koronakärvistelyn jälkeen, ihanan kiireinen kesä täynnä keikkoja: festivaaleja, tanssilavoja ja kesäteattereita Kemijärveltä Etelä-Suomeen.
– Meillä on erilaiset vuodet edessä, kun lapsen kouluarki tuo uudenlaiset aikataulut ja rutiinit, Teräsniska sanoo.
On kulunut viisitoista vuotta siitä, kun hänen ensisinglensä Sanoja vaan julkaistiin. Sen jälkeen iskelmälaulajalta on ilmestynyt yksitoista albumia, joita on myyty yhteensä yli puoli miljoonaa kappaletta.
Taskusta löytyvät niin Emma- kuin Iskelmä-Finlandia-palkinnot. Heille, jotka eivät tunteneet Teräsniskan ääntä tanssilavoilta ja festareilta, se tuli tutuksi Vain elämää -ohjelmasta viime vuonna.
Videolla Suvi Teräsniska paljastaa, mitä oppi kesäpesteissään musikaalissa, verstaalla ja tilastopalvelussa:
Puoliso työkaverina
Viimeiset kymmenen vuotta Teräsniska on tehnyt töitä yhdessä puolisonsa Simo Aallon kanssa. Aalto on Teräsniskan yhtyeen ääniteknikko, heillä on yhteinen yritys ja yhteiset keikkareissut kotoa Oulusta pitkin Suomea.
Kun kaksi ensimmäistä lasta olivat pieniä, he kulkivat paljon mukana vanhempiensa työmatkoilla. Lapset ja lapsenvahdit autoon vaan, niin perhe- ja keikkaelämä eivät sulkeneet toisiaan pois. Jälkikasvu sai elää samassa vuorokausirytmissä kuin iltapainotteista työtä tekevät vanhempansa.
– Oli ihan sama, jos lapset menivät illalla nukkumaan kahdeltatoista ja heräsivät aamulla kymmeneltä, koska silloin he olivat lähempänä meidän aikuisten sykliä, Teräsniska sanoo.
– Ajattelin, että voisin hyvin mennä ihmisten koteihin ja järjestää heidän varastonsa tai vaatekaappinsa.
Lasten kasvettua päiväkoti-ikään elämään tuli aiempaa enemmän aamuja, joina herätyskello soi. Kun koulu nyt alkaa, lapsille tulee omat rutiininsa ja pienet velvollisuutensa.
Teräsniska haluaa olla koululaisensa tukena, kun tämän elämään tulee uusi koulu, uudet kaverit ja uuden oppiminen.
– Olemme miettineet, että seuraavan viiden vuoden aikana me vanhemmat emme voi enää olla niin paljon yhtä aikaa pois kotoa kuin ennen. Ehkä vuoden aikana joillain kiertueilla, mutta se ei voi olla päivittäistä tai jokaviikkoista.
Kun Teräsniska jatkossa lähtee keikalle, voi Aalto tehdä kotoa käsin työasioita, joita voi hoitaa lasten koulupäivän aikana. Jos taas puoliso lähtee omille keikoilleen, riittää Teräsniskalla aina sitä artistin työtä, joka ei faneille suoraan näy.
On suunniteltava mitä tapahtuu puolentoista vuoden kuluttua tai minkälainen on seuraavan kiertueen visuaalinen ilme. On istuttava alan ihmisten kanssa etäpalavereissa, hoidettava laskusavottaa ja muistettava pitää itsestään ääntä somessa.
Mummot ja papat kunniaan
Muusikon työstä iso osa eli keikat ajoittuvat usein viikonloppuihin. Kun ne olivat korona-aikana pakosta tauolla, Teräsniska-Aallon perhe vietti viikonloppuja yhdessä.
– Tulevaisuudessa olemme varmaan harvoin viikonloput perheenä, kun vanhemmista jompikumpi on töissä. Se on harmi mutta työn luonne, Teräsniska toteaa.
Hän tuntee ristiriidan: pitäisi nauttia hetkistä pienten lasten kanssa, mutta kaikkea ei voi laittaa telakalle viideksitoista vuodeksi ja hoitaa lapset aikuistumisen kynnykselle asti.
– Uskon, että lapsille jää muistoja siitä, että äiti ja isä ovat olleet paljon pois kotoa. Mutta toivon, että muistot aikuisista, joiden kanssa he ovat silloin olleet, jäävät lämpiminä mieleen.
Kenenkään ei pitäisi selviytyä vanhemmuudesta yksin tai kahdestaan, Teräsniska ajattelee. Lapsella voi olla ympärillään paljon muitakin turvallisia aikuisia kuin omat vanhemmat.
Välillä Teräsniskasta tuntuu ikävältä ajatella, että kaikilla ei ole samanlaista turvaverkkoa kuin heillä.
– Meidän turvaverkkomme on meidän molempien vanhemmat, kaikki neljä. Mummot, papat ja vaarit kunniaan!
– Turvaverkkomme ovat meidän molempien vanhemmat, kaikki neljä.
Eniten lasten kanssa auttaa Teräsniskan äiti, koska hän asuu samassa kaupungissa. Viime vuosina lapset ovat pääsääntöisesti jääneet mummon kanssa kotiin, jos vanhemmat ovat lähteneet keikoille.
– Se on heille juhlaa, koska kuri on silloin lepsumpi. Alkuvuodesta pojat jo kyselivät, että äiti, milloin te lähdette keikalle niin, että mummo tulee meille.
Teräsniska ajattelee, että nuo hetket ovat molemminpuolista mukavaa niin lapsille kuin mummolle. Vielä työelämässä olevaa äitiään hän on pyytänyt kertomaan, jos kuorma meinaa nousta liian korkeaksi.
– En ajattele, että on mummon tehtävä olla lapsenvahtina, mutta olen tosi kiitollinen siitä, että hän on niin aktiivisesti mukana lasten elämässä.
Laminoidut Afrikan tähden setelit
Kun pandemia-aikana keikat olivat tauolla, ei lapsenvahdille ollut tarvetta kuten ennen. Laulajalle kotona oleminen ei ollut helppoa.
– Monen muusikon identiteetti kärsi, kun oman elinkeinon harjoittaminen oli kiellettyä. Niin minunkin. Välillä koin olevani aika mitätön.
Kun omaa työtä ei saanut tehdä, Teräsniska mietti puolivakavissaan, että hän voisi olla järjestelijä.
– Ajattelin, että voisin hyvin mennä ihmisten koteihin ja järjestää heidän varastonsa tai vaatekaappinsa. Olisin voinut tehdä itsestäni tarpeellisen, ja joku olisi maksanut siitä palkkaakin.
– Flippaan itsekseni, jos tiskikone on täytetty väärin.
Järjestelmällinen Teräsniska todellakin on. Perfektionisti ja käytännön asioissa pikkutarkka.
– Flippaan itsekseni, jos tiskikone on täytetty väärin – mutta samalla kyllä ymmärrän, että se on aika pieni murhe elämässä.
Teräsniskalla on laminointikone. Kun alkuvuonna ei päässyt keikoille, hän käytti vapautunutta aikaa laminoimalla kodinkoneiden käyttöohjeet ja merkitsi niihin, mistä löytyvät suomenkieliset tekstit.
– Kun pojat saivat joululahjaksi Afrikan tähti -lautapelin, laminoin sen setelit – enkä nyt liioittele yhtään.
Kotona on myös tarrakirjoitin. Sillä Teräsniska on merkinnyt liinavaatekaapin hyllynreunoihin, mistä löytyvät lakanat, käsipyyhkeet tai pussilakanat. Ja eteisen kaappeihin: lasten pipot, Suvin hanskat, hiihtokamat, urheiluvaatteet. Ja tietenkin lastenvaatekaappeihin: Terhon housut, Toivon t-paidat…
– Kun perhetuttu tulee hoitamaan lapsia viikonlopuksi, ei tarvitse käyttää tuntia siihen, että kertoo, mistä mikäkin löytyy.
Äitiyden myötä Teräsniska on joutunut löysäämään omia standardejaan siinä, missä järjestyksessä tavarat ovat kotona. Hän ei kuitenkaan halua heittäytyä marttyyriksi. Jos työhuoneen paperit ovat räjähtäneet levälleen, sotku on ihan hänen itsensä jäljiltä.
Viime vuonna Teräsniska meni ensimmäistä kertaa terapiaan selvittämään omia traumojaan ja tunnelukkojaan.
– Se on tehnyt minulle tosi hyvää, ja sitäkin kautta olen oppinut laskemaan rimaa – sekä itseni että muiden kohdalla.
Miksi pikkutarkkuus olisi huono juttu?
Pikkutarkkuus näkyy myös Teräsniskan suhtautumisessa työhönsä.
– Olen perfektionisti mitä tulee omaan laulamiseeni. Olen tosi kriittinen sen suhteen.
Keikkoja, joiden jälkeen Teräsniska tulee lavalta ja toteaa olleensa tänään huono, on aika paljon.
– Peilaan suoritusta aina omaan mestarisuoritukseeni, ja kun en yllä sille tasolle, ajattelen helposti, että olinpa paska tänään. Kuulija ei varmaankaan huomaisi eroa, vaikka suoritukset olisivat rinnakkain, mutta itse kiinnitän huomiota kauneusvirheisiin.
– Yrittäjänä olen ratkaisuistani vastuussa itselleni.
Laulajan työmoraali on korkea. Sen hän on omaksunut isältään, joka Teräsniskan nuoruudessa ajoi pitkään yrittäjänä taksia. Isä opetti, että työt hoidetaan huolellisesti ja töitä tehdään silloin, kun niitä on, koska voi tulla huonompikin hetki.
Puoliso kuuluu samaan koulukuntaan: työt hoidetaan viimeisen päälle. Kiertueita tehdessä parin työmoraali ei anna periksi tehdä asioita vähän vähemmällä panostuksella.
– Aina ei tarvitsisi puristaa mailaa niin rystyset valkoisena. Keikalle tuleva ihminen ei edes huomaisi, jos jokin asia on tehty helpomman kautta, mutta meidän silmissä näkyisi pieni ero, emmekä osaa päästää irti.
Joskus Teräsniska on kuullut ihmettelyä siitä, miksi hän käyttää niin paljon aikaa ja tarkkuutta joihinkin asioihin, vaikka vähemmälläkin pärjäisi.
– Mutta loppupeleissä minä yrittäjänä vastaan ratkaisuista itselleni. Toimin vähän eri asemassa kuin palkansaaja.
Eikä kyse ole siitä, että Teräsniska miettisi vain oman tilipussinsa paksuutta. Hyvin hoidetut hommat ovat reilua kaikille: kun hän itse pärjää, kaikki muutkin tuotannon ympärillä olevat pärjäävät.
– Enkä halua ajatella, että korkea työmoraali tai pikkutarkkuus olisivat jotenkin huonoja juttuja. Minusta on hassua, jos ne ovat jonkun mielestä negatiivinen asia.